Yllättynyt, että emme todennäköisesti pysty käyttämään kaikkia PNRR:n ennakoimia rahoja? CGIA-tutkimustoimisto ei ole, ja tämä "tietoisuus" juontaa juurensa oletuksesta: maamme historiallisesta vaikeudesta käyttää kaikki Brysselistä meille tuleva raha. Esimerkiksi koheesiorahastojen osalta on lukuisia seitsemän vuoden jaksoon 2014–2020 liittyviä rahastoja, joiden uhkaamme menettää tämän vuoden loppuun mennessä, vaikkakin hypoteettiset vuotuiset menot, jotka ovat välttämättömiä kaiken käytettävissä olevan Paikan päällä olevat resurssit ovat vain 9 miljardia euroa. Käsittelemällä PNRR:tä juuri kuvatulla tavalla, joudumme vuosina 2023–2026 käyttämään keskimäärin 42 miljardia euroa vuodessa, jotta voimme toteuttaa kaikki suunnitelmassa esitetyt hankkeet. Viimeksi mainittu luku on 4,5 kertaa suurempi kuin edellinen. On selvää, että tämän tavoitteen saavuttaminen on lähes mahdotonta.
• Vertailu
Mennään ansioihin. Italialle vuosina 64,8–2014 myönnetystä 2020 miljardista Euroopan koheesiorahastosta, joista 17 on kansallista yhteisrahoitusta, vajaat puolet (29,8) meidän on vielä käytettävä. Jos emme tee sitä tämän vuoden loppuun mennessä, käyttämätön osa on palautettava. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että maamme kamppailee kovasti käyttääkseen EU:n meille asettamia rahoja asetettujen määräaikojen puitteissa. Jos toisaalta onnistumme, niin puhtaasti teoreettisesti katsottuna on kuin olisimme käyttäneet 9 miljardia euroa joka vuosi näiden seitsemän vuoden aikana. PNRR:llä sen sijaan joudumme investoimaan vuosina 2021–2026 191,5 euroa, mikä vastaa keskimääräistä menoa, joka mahdollistaa 42 miljardin euron kokonaiskäytön vuodessa kaudella 2023–2026. No, jos, kuten edellä totesimme, meillä on vaikeuksia saada käyttöön 9 EU:n varoja vuodessa, kuinka aiomme käyttää edes 42 PNRR:n kanssa eli 4,5 kertaa niin paljon?
• Italiassa työt kestävät ikuisuuden
Italian keskuspankin1 mukaan 300 tuhannen euron mediaaniinvestoinnilla teoksen rakentamisen mediaanikesto maassamme on 4 vuotta ja 10 kuukautta. Suunnitteluvaihe2 kestää hieman yli 2 vuotta (vastaa 40 prosenttia kokonaiskestosta), töiden toimeksianto kestää 6 kuukautta ja toteutukseen ja testaukseen tarvitaan yli 2 vuotta. Viiden miljoonan euron investoinnilla sen sijaan rakennusaika on 11 vuotta. Toivoen, että uusi hankintalaki ja julkishallintoamme vaikuttavat uudistukset lyhentävät näitä aikoja merkittävästi, on kuitenkin selvää, että seuraavien 44 kuukauden aikana tuskin pystymme maadoittamaan kaikkia PNRR:n suunnittelemia hankkeita.
• Viivästykset myös Milan-Cortina 2026 olympialaisissa
Alueneuvoston päämajan Palazzo Balbissa 27. helmikuuta Venetsiassa pidetyssä valvomossa kävi ilmi, että 20 prosenttia alun perin suunnitelluista töistä ei valmistu ennen Milanon ja Cortinan talviolympialaisten alkamista (helmikuussa 2026). Esimerkiksi Venetossa Cortinan variantti ja luultavasti myös Longaronen (BL) variantti tuskin valmistuvat. Toisaalta Lombardiassa uuden Lecco-Bergamo-tien varrella olevat Trescore - Entratico (BG) ja Vercurago (LC) -versiot ovat vaarassa. Lyhyesti sanottuna suurten infrastruktuurien rakentamisen aikataulun noudattaminen on maassamme aina erittäin vaikeaa. Lisäksi raaka-ainekustannusten nousu ja inflaatio pahensivat tilannetta; usein viimeisten 2 vuoden aikana kertynyt viivästys johtuu myös näistä lisäyksistä, jotka eivät mahdollistaneet töiden luovuttamista tai niiden etenemistä ja siten rakennustyömaiden alkamista tai valmistumista ennalta sovitun ajan sisällä.
• PNRR: paljon investointeja, mutta heikko kannattavuus
PNRR-määrämme koostuu 235,6 miljardista eurosta, josta 191,5 miljardia kuuluu elvytysrahastoon, 30,6 miljardia lisärahastoon ja loput 13,5 miljardia REACT-EU:lle. Näistä 235,6 miljardista eurosta 52,6 investoidaan "olemassa oleviin hankkeisiin" tai jo suunniteltuihin hankkeisiin, ja loput 183 käytetään "uusien hankkeiden" rahoittamiseen. Siksi vuonna 2026, suunnitelman toimenpiteen päättymisvuonna, BKT:n kasvun pitäisi olla 3,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin skenaariossa, joka toteutuisi ilman lisäinvestointien vaikutusta. Ennuste, jälkimmäinen, joka on ennakoitu optimaalisessa skenaariossa, eli että investoinnit käytetään tehokkaasti, että rahatilanne on suotuisa ja ettei valtion riskipreemioon ole negatiivisia vaikutuksia. Edellytykset, joiden toteutumista kukaan ei tietenkään voi vahvistaa meille. Jos yleiskuva raportoituun nähden ei olisi yhtä optimistinen, PNRR:mme olettaa 2 muuta skenaariota: keskimääräisen skenaarion, jossa BKT:n kasvu on 2,7 prosenttia ja matalan, jossa kasvu on 1,8 prosenttia.
• Pieni vaikutus BKT:hen
Analysoimalla vain optimaalista skenaariota, CGIA Research Office raportoi, että 183 miljardia investointia vastaan meillä on vuonna 2026 noin 70 miljardin bruttokansantuotteen rakenteellinen kasvu, jolloin BKT-kerroin on 1,2. Tulos, joka ei ole erityisen jännittävä, jos ottaa huomioon, että Italian keskuspankin tutkimuksen mukaan julkisten töiden rakentamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia maan talouskasvuun, jos julkisten investointimenojen kerroin on 1 ja 2. On totta, että Draghin hallituksen PNRR:ssä suunnittelema 1,2 prosenttia osuisi Italian keskuspankin osoittamaan vaihteluväliin, mutta on yhtä totta, että saavutamme tämän tavoitteen vain, jos kaikki menee oikein. Asia, jota monet tarkkailijat epäilevät, kun otetaan huomioon krooninen tehottomuus, joka on tyypillistä suurelle osalle julkishallintoamme, maassa vallitseva byrokratia, historiallinen kyvyttömyys käyttää kaikkia EU:n varoja, kuten edellä totesimme. Lisäksi on muistettava, että Italia ei herätä suurta luotettavuutta makrotaloudellisten ennusteiden suhteen. European Fiscal Boardin (Euroopan komission riippumaton neuvoa-antava elin) tiedot ovat armottomia: vuosina 2013–2019 olimme eniten virheitä tehnyt maa. Toinen syy epäillä, pystymmekö saavuttamaan 3,6 prosentin BKT:n kasvun ja siten kertoimen 1,2.