(kirjoittanut Andrea Pinto) Saif al-Islam, Gaddafin poika, joka alun perin erotettiin vaalikilpailusta, otettiin sitten takaisin ehdokaslistalle huomiseksi suunnitelluissa vaaleissa ja siirrettiin YK:n erityislähettilään Stephanie Williamsin sanojen mukaan ensi tammikuun loppuun.
Vaalilautakunta oli sulkenut hänet pois, mutta myöhemmin oikeuslaitos otti hänet lopullisella tuomiolla uudelleen mukaan kilpailuun, koska Libyassa ei ole perustuslakituomioistuinta.
Mielestämme nykyinen väliaikainen pääministeri vastustaa Saifia Dbeibah ja kenraali Kalifa Haftar jotka pelkäävät dynastian paluuta, joka onnistui pitämään Libyan yhtenäisenä varmistaen lähes puolen vuosisadan sisäisen vakauden. Muun muassa perhe, jota ihmiset rakastavat.
Saif al Islamin hankalan läsnäolon lisäksi vaalien valmisteluvaiheet olivat kuitenkin jo osoittaneet korjaamattomia puutteita, virallista ehdokaslistaa ei vielä ollut, puhumattakaan äänestyslippuista.
Ilmeisesti solmu on Gaddafin poika, mutta on muitakin tekijöitä, jotka estävät YK:n ja Euroopan maiden, Italian johdossa, maalle toivomaa demokratiaprosessia. Tripolitanian ja Cyrenaican välillä on edelleen ylitsepääsemättömiä alueellisia kuiluja puhumattakaan ikuisista kilpailuista kunkin heimoleirin sisällä.
Tästä epäjärjestyksestä hyötyvät Turkin ja Venäjän kentällä edelleen olevat miliisit, jotka kansainvälisestä yhteisöstä vetäytymiskehotuksista huolimatta ovat edelleen siellä valmiina tukemaan, ei vain asein, eri ryhmittymiä, jotka jakavat Libyaa nykyään.
On varmaa, että Ankarassa ja Moskovassa tilanne on erittäin kätevä, joten he voivat jatkaa kauppojaan hankkien päivä päivältä enemmän luottoa ja vaikutusvaltaa eri heimojen keskuudessa, jotka ovat hajallaan Libyan alueen vaihtelevissa maisemissa, todellista kiusatun maan vakauden selkäranka. Pohjois-Afrikkalainen.
YK, Eurooppa ja Yhdysvallat ovat räikeästi epäonnistuneet diplomaattisessa työssään, jos ne eivät onnistu johtamaan Libyan kansaa rauhanomaisiin demokraattisiin vaaleihin. Jos tämä ei tapahdu nopeasti, ainoa tapa on laittaa "saappaat maahan" "vakuutun" YK:n päätöslauselman alle. Vuoden 2022 aikana Libyassa voi siis avautua uusi rintama, ja Quirinalen sopimus huomioon ottaen ei ole poissuljettua, että Italia ja Ranska voisivat niiden yhteisten etujen (muuttoliikkeen valvonta ja hiilivetyjen louhinta Enin ja Totalin kanssa) huomioon ottaen olla edistäjiä. EU:n johtaman tai kahdenvälisen sotilasoperaation, kuten Sahelissa tapahtuu, Yhdysvaltojen hiljaisella luvalla.