CGIA: n tutkimusosaston raportit kertovat, että italialaiset kotitaloudet käyttävät kriisiä edeltävään vuoteen verrattuna vähemmän - kuukausittaiset menot viittaavat laskujen maksamiseen, tavaroiden ostamiseen (elintarvikkeet ja muut kuin elintarvikkeet) ja palveluihin (terveys, kuljetus, hotellit, ravintolat) -.
Jos vuonna 2007 keskimääräiset kuukausittaiset kulut olivat 2.649 10 euroa, kymmenen vuotta myöhemmin, vaikka elpyminen on ollut hidasta vuodesta 2013 lähtien, kynnysarvo oli 2.564 euroa (-3 prosenttia, absoluuttisena arvona -85 euroa). Jos pohjoisessa (- 47 euroa) ja keskustassa (- 75 euroa) kirjatut supistukset ovat alle kansallisen keskiarvon, etelän tilanne on huolestuttava. Viimeisten 10 vuoden aikana eteläisten kotitalouksien menot ovat romahtaneet 170 euroa (-7,7 prosenttia): se oli 2.212 euroa vuonna 2007 ja laski 2.042 euroon vuosikymmenen kuluttua.
Kulutuksen lasku on valitettavasti aiheuttanut myös erittäin kielteisiä vaikutuksia pienten yritysten ja käsityön liikevaihtoon.
"Lähikaupat ja käsityöläisten työpajat - sanoo Paolo Zabeo -tutkimuslaitoksen koordinaattori - elävät melkein yksinomaan kotitalouksien kulutuksesta, ja vaikka kulutus on viime vuosina kasvanut hitaasti, tämän elpymisen edut ovat melkein vaikuttaneet suuresti järjestäytyneeseen jakeluun. Esimerkiksi käsityö- ja pienten lähikauppojen vähittäismyynnin arvo laski vuosina 2007--2018 14,5 prosenttia; suuressa jakelussa sen sijaan se kasvoi 6,5 prosenttia.
Sähköisen kaupankäynnin lisääntyvästä leviämisestä huolimatta tämä suuntaus jatkui myös 2018issa: kun taas supermarketeissa, alennusmyymälöissä ja tavarataloissa myynti kasvoi 0,9-prosentilla, pienissä kaupoissa vähennys oli 1,3 prosenttia. "
"Verojen noustessa ja yleisön tarjoamien palvelujen yleisön kanssa, joka on viime vuosina laskenut sekä laadun että määrän suhteen - kertoo sihteeri Renato Mason - kulutus ja investoinnit on uhrattu. Lisäksi on yhä vaikeampaa harjoittaa liiketoimintaa ja jakaa varoja uudelleen. Erityisesti pienille ja hyvin pienille yrityksille kotitalouksien kulutuksen lasku on aiheuttanut monia taloudellisia ongelmia, jotka ovat pakottaneet monet alv-numerot sulkemaan ovensa.
Jos viimeisen vuosikymmenen aikana (2007-2018) kotitalouksien kulutus päätoiminnolla on nähnyt tavaroiden romahtamisen 10,4-prosentilla, palvelukustannukset ovat puolestaan kasvaneet 6,9-prosentilla. Niistä varoista, jotka ostivat valinnoista eniten, olivat ne kestämättömät, jotka laskivat 12,8-prosentilla. Kestävät tavarat laskivat 5,5-prosenttia, kun taas puolikestävät tavarat laskivat 5,1-prosentilla.
Yksittäisiä eriä analysoimalla eniten rangaista olivat liikenne (-15 prosenttia), alkoholijuomat (-13,4 prosenttia) ja huonekalut (-10,5 prosenttia). Positiivinen merkki erityisesti hotelleista / ravintoloista (+ 8,2 prosenttia) ja viestinnästä (+ 17,9 prosenttia).
2018: ssa puolestaan sekä tavaroiden että palvelujen myynti kasvoi 2017: iin verrattuna 0,7-prosentilla. Ainoat kohdat, joita edeltää negatiivinen merkki, olivat ruoka (-0,1 prosenttia), terveydenhuolto (-0,6 prosenttia) ja alkoholijuomat (-1,4 prosenttia).
Lopuksi CGIA raportoi, että kuluvana vuonna on olemassa vaara, että perheiden taloudellinen saatavuus kärsii edelleen supistumisesta paikallisten verojen mahdollisen korotuksen seurauksena. Poistettuaan vuoden 2019 budjettiliikkeellä paikallisten verokantojen eston, jonka Renzi-silloinen hallitus otti käyttöön vuonna 2015, on hyvin todennäköistä, että monet kaupunginjohtajat palaavat korottamaan niitä. Joidenkin arvioiden mukaan 8.000 Italiassa läsnä olevasta kunnasta peräti 81 prosentilla on liikkumavaraa kasvattaa vapaa-ajan asuntojen Imua ja jopa 85 prosentilla lisätä henkilökohtaista tuloveroa. Lisäksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että parantaessaan Imun vähennyskelpoisuutta varastoissa joillakin ensimmäisillä kansalaisilla voisi olla houkutus nostaa pätevyyttään vähintään siihen kynnykseen saakka, joka ei salli yrittäjien maksaa enemmän kuin he todella maksivat. vuonna 2018.
On myös huomattava, että 2010: n ja 2017: n välillä paikallisten autonomioiden toteuttamat julkiset rahoitustoimenpiteet ovat johtaneet käytettävissä olevien resurssien supistumiseen, joka on yhtä suuri kuin 22 miljardia. Eniten vaikuttivat kunnat. Jos pormestereiden "sakset" saavuttivat viime vuonna 8,3: n miljardeja euroja, tavanomaisille lakisääteisille alueille alemmat tulot ovat vakiintuneet 7,2: n miljardeilla. Maakunnat ovat kuitenkin kärsineet 3,5-miljardin suuruisia resursseja, kun taas erityisjärjestelyalueet eivät ole virallisesti kärsineet minkäänlaista supistumista, vaikka keskusvaltio olisi asettanut heille varattua 2,9-miljardia.
Siksi on ilmeistä, että monet pormestarit, jos heillä on mahdollisuus, viime vuosina tapahtuneiden siirtojen leikkausten takia ei varmasti menetä mahdollisuutta laskea käsiään verovivulla toimivilla tuloilla.