(Giovanni Ramunno) Venäjän federaation presidentin kaksivaiheinen toimenpide, jonka mukaan Krim liitetään ensin ja hyökätään sitten Ukrainaan, on selvä signaali Kremliltä, että se haluaa palauttaa ainakin Euroopassa vaikutusvaltaa, koska niitä pidetään edelleen geopolitiikan kiistämättömänä tosiasiana.
Tavoitteidensa saavuttamiseksi Venäjä on vakuuttunut siitä, että se voi käyttää voimaa saavuttaakseen sen, mitä länsimaiset asiantuntijat kutsuvat "eskalaatiodominanssiksi" Euroopassa ja Aasiassa, samalla kun se luottaa siihen, että Nato on puolustusliitto ja että sen 5 artikla ei siksi vaikuta venäläinen manööveri.
Tämän imperialistisen näkemyksen inspiroimiseksi presidentti Putinille, hänen neuvonantajalleen Karaganoville, jonka mukaan jokaisen suurvallan prioriteettina on taata turvallisuus ja vauraus naapurivaltioiden vaikutuspiirissä jättäen siten huomiotta valtioiden itsensä suvereniteetin ensisijaisuuden. Tässä nimenomaisessa merkityksessä entisen Neuvostoliiton maiden kansojen poliittiselta eliteiltä puuttuu niitä historiallisia arvoelementtejä, joiden pitäisi olla ominaisia niille, mikä edellyttää arvovaltaista Venäjän johtajuutta, joka pystyy ohjaamaan ja koordinoimaan näiden kansojen yhteistä hyvää.
Geopoliittinen dynamiikka, jota länsimaiset diplomatiat kohtaavat viime vuosina tarkkaillessaan Tšetšeniassa, Georgiassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa epämukavan ja ison naapurinsa harjoittamaa väkivaltaa, ovat, kuten Kennan sanoi kuuluisassa kirjassaan. Pitkä sähke, "… Niin monimutkainen, niin herkkä, niin vieras ajattelutavallemme ja niin tärkeä kansainvälisen ympäristömme analysoinnille".
Kennan Erityisesti hän neuvoi Charles Bohlenia, presidentti Franklin Rooseveltin tulkkia ja Neuvostoliiton pääneuvonantajaa 4. helmikuuta 1945 Jaltassa, Euroopan jakautumisessa vaikutusalueisiin. Bohlen vastusti sitä, koska hän oli vakuuttunut siitä, että "tällaista ulkopolitiikkaa ei voida harjoittaa demokratiassa", mutta kahden vuoden kuluttua hänen täytyi erota.
Tiedämme tulokset: arvokkaan ja lopullisen kompromissin, joka takasi Stalinin jakamaan Euroopan vaikutusalueisiin ja joka näki seuraavat neljä vuosikymmentä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kohtaamassa toisiaan tuntemassamme suurvaltahaasteessa. Kuten Cold Sota.
Neuvostoliitossa vangitut Itä-Euroopan valtiot pysyivät "pahan imperiumin" hallinnassa, ja Yhdysvaltain presidentit kohtasivat toistuvasti kriisejä, joissa heidän oli valittava joko lähettää joukkoja Neuvostoliiton hallitsemiin valtioihin tukemaan vapautta. Länsi julistaa olevansa universaali.
Tästä syystä Dwight Eisenhower poikkeuksetta, kun unkarilaiset nousivat vuonna 1956, ja Lyndon Johnson Prahan keväällä 1968, päättivät olla puuttumatta puolustaakseen sorrettuja kansoja, joiden oikeuksia häikäilemätön kommunistihallinto tallasi. , koska tietoinen siitä, että ydinsotaa ei voida voittaa: ei voida hyväksyä, mutta kiistaton totuus, vaikka, Bohlenin mukaan, pitkän, kovan sodan taistelleet kansat ansaitsisivat ainakin yrittää kehittää parempaa maailmaa.
Melkein viisi vuotta kului Kennanin ensimmäisestä huomautuksesta ennen politiikkapaperia NSC-68 Lopulta hahmotteli globaalin strategian. Ainoa toimintakelpoinen toimintatapa (joka on kehitetty Yhdysvaltain turvallisuusneuvoston asiakirjan sivulla 54) oli nyt, kuten silloinkin, vapaan maailman voimakas poliittinen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ja Yhdysvaltojen riittävän taloudellisen ja puolustusjärjestelmän vahvistaminen. ja sen liittolaiset voivat pelotella vastustajan.
Epäilemättä strategia, joka yllättää nerokkaalla selkeydllään ja yksinkertaisuudellaan, ei ole muuttunut.
Vapaan maailman on suljettava rivejä ja johdettava uusi ja vahva poliittinen hyökkäys, samalla kun vahvistettava taloudellista ja sotilaallista joustavuuttaan myös Kiinan edustaman paljon itsevarmempi itsevaltiuden päättäväisemmät toimet huomioon ottaen. Euroopan on aika saavuttaa uusi poliittinen ja identiteettitietoisuus, jonka avulla se voi hylätä logiikat, jotka kuuluvat nyt menneeseen maailmaan ja vakiinnuttaa itsensä uskottavaksi geopoliittiseksi toimijaksi.
Yleisemmin sanottuna, jos amerikkalaiset päättäjät löytäisivät tavan antaa strategisten etujen ohjata politiikkaa Trans-Tyynenmeren kumppanuus (TPP), ja jos Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuusYhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä lähes 70 prosenttia maailman BKT:sta voisi tukea vapaan maailman ihanteita, kun taas autokratiat ovat 20 prosenttia.
Maailmassa on nähty uusi kiistan ja vain näennäisesti koordinoimattoman dynamiikan sysäys, joka luo kognitiivista disorientaatiota julkisiin mielipiteisiin, jotka toisinaan unohtavat niitä tukevat arvot, ja heikkenee poliittinen tiukka, jonka tavoitteena on vastustaa virulentempaa nationalistista autoritaarisuutta.
Todellisuudessa peli on edelleen avoin ja vapaa maailma voi edelleen sanella pelin säännöt, ellei jopa johtaa uusia. Reaganin oppi ottamaan käyttöön strategian, amerikkalaisen 1968, jonka historia on varmasti julistanut onnistuneeksi.