Eilen salama sinisestä. Ranskan presidentti Emmanuel Macron käytti hyvin ankaria sanoja Naton suhteen: "on aivojen kuoleman tilassa". Ranskan presidentti Emmanuel Macronin Naton kritiikki on "tarpeeton lävi". Näin liittokansleri Angela Merkel sanoi lehdistötilaisuudessa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa, jonka hän tapasi Berliinissä eilen 7. marraskuuta. Merkel totesi erityisesti, kuten sanomalehti "Frankfurter Allgemeine Zeitung" kertoi:Mielestäni tällainen matka ei ole välttämätön, vaikka meidän on tehtävä kompromisseja ". Saksan liittokansleri Macron jatkoi "dramaattisia sanoja, mutta näin ei näen yhteistyötä Natossa". Merkelin mukaan "transatlanttinen kumppanuus on meille välttämätön". Merkel huomautti, että "Atlantin liitto toimii hyvin" monilla aloilla. Kansleri Merkelin kannan jakoi Stoltenberg, joka sanoi, että "Nato on vahva".
Saksan ulkoministeri Heiko Maas lisäsi annosta ja kutsui Saksan yhdistämistä "lahjaksi Euroopalta", jättäen mainitsematta sekä Naton että Yhdysvaltojen kommunistisen blokin kaatumisen arkkitehtien joukossa. Monet osoittavat sormella, että Syyrian asiassa sekä Yhdysvallat että Turkki eivät ole kuulleet Naton liittolaisia ennen puuttumista asiaan. Toisaalta Moskova oli tyytyväinen Macronin kritiikkiin liittoutumasta. Corseran kirjoittama ongelma ei ole vain sotilaallinen eikä, kuten Trump haluaa meidän uskovan, taloudellinen johtuen Euroopan maiden niukasta investoinnista puolustukseen. Ongelma on poliittinen. Sinulla ei voi olla yhteistä puolustusta, jos sinulla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa. Ja EU on hyvin kaukana tästä tavoitteesta. Kumpikaan, ei ole sanottava, Ranskan kannat tässä asiassa auttavat lähestymään tavoitetta. Kaikkien puhumistensa kanssa Euroopan puolustuksesta pituusmerkki toistaiseksi se ei ole koskaan kyseenalaistanut mahdollisuutta jakaa Ranskan ydinpelotteita. Nyt kun Britannia on matkalla EU: sta, Ranska on ainoa eurooppalainen jäsen, jolla on ydinaseita ja jolla on pysyvä paikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa. Mutta Pariisi ei näytä olevan halukas jakamaan kumpaakaan. Viime aikoina se on ollut taipuvaisempi sopimaan toiminnastaan Lontoon kuin Brysselin kanssa. Ulkopolitiikassa ranskalaiset toimivat yksin ja Italia on kokenut tämän Libyassa Ranskan tuella kenraali Haflarille EU: n aikana, joten Italia tuki myös Sarrajia. Macronin kritiikin pitäisi saada eurooppalaiset kumppanit pohtimaan perustavien isien henkeä ja uskomaan todella yhteisöpolkuun, joka konkretisoituu tosiseikoissa eikä vain palveluksessa.