Illuusio, tämä on tunne, joka leijuu Euroopan maiden keskellä vielä yhden Välimerellä tapahtuneen tragedian jälkeen, 117 hukkui Tripolin edessä. He olivat lähteneet jo tyhjennetyn jolla. Kolme selviytyjää sanoivat, että on parempi kuolla kuin pysyä "lager" -keräyskeskuksissa Libyassa. He kärsivät sanoinkuvaamattomasta väkivallasta "vankiloidensa" kautta.
Mitä Euroopan unioni on tähän mennessä tehnyt puuttuakseen ajankohtaiseen maahanmuuton ilmiöön, jolla pyritään muuttamaan vanhan mantereen tasapainoa? Monia aloitteita, monia ideoita, vähän tuloksia. La Repubblica -lehti on itse asiassa käsitellyt EU: n rahoitusta ja kenttätuloksia.
Kolmesataa kolmekymmentäkahdeksan miljoonaa euroa ja sata kaksikymmentä kuollutta hukkui
Nämä ovat EU: n Libyasta tulevia muuttovirtoja koskevan strategian epäonnistumisen numerot. Erittäin kallis ja vaarallinen strategia, jossa on ilmeistä, että Tripoli ei pysty suojelemaan juoksevien henkilöiden oikeuksia ja huolehtimaan itsenäisesti rannikkojensa ja vesiensä turvallisuudesta. On selvää, että Libya ei pysty hallitsemaan SAR-aluetta (etsintä ja pelastus). Kansainvälinen farssi, joka sopii kaikille, ennen kaikkea Euroopalle, joka tosiasiallisesti rahoittaa sitä miljoonien äänellä. Mutta tänään rikki partiovene ja puhelin, joka soi tyhjänä, se osoittaa itsensä sellaiseksi kuin se on: järjestelmä, joka ei ole toiminut, ei toimi eikä voi toimia.
Mitä tapahtui tyhjälle, kun mukana oli 120 siirtolaista
120 maahanmuuttajaa sisältävän juutin haaksirikko tapahtuu 18. tammikuuta myöhään aamulla 45 meripeninkulman päässä Tripolista, keskellä Libyan erityishallintoalusta. Se, että vene on pulassa, tiedetään jo klo 13.15. Silloin Sea Watch -järjestön Moonbird-kone sieppaa viestinnän alueen yli lentävän Italian ilmavoimien P72: n ja Rooman rannikkovartioston operaatiohuoneen välillä. "Vahvistimme heti, että Libyan rannikkovartiosto oli tietoinen tapahtumasta ja varmistimme saman maksimaalisen yhteistyön”, He selittävät Roomasta. Sea Watch -alus on noin kymmenen tunnin päässä, haluaa puuttua asiaan. Sea Watchille - jatkuu italialaisten muistio - ilmoitettiin, että niiden saatavuutta tarjottaisiin libyalaisille tapahtuman koordinoivana viranomaisena.
On 13.15, meri on tyyni. Tripolista nopean partioveneiden, kapteenille yleensä toimitettavien, saapuminen paikalle vie hieman yli tunnin.. Mutta ketään ei voida nähdä. Pyörät menevät pohjaan yksi kerrallaan, eikä heillä ole enää voimaa tarttua hylyn jäljelle. Kello 18.42 Sea Watch ilmoitti tweetillä, että Tripolin pelastuskoordinointikeskus vastasi monien soittoyritysten jälkeen. Kukaan ei puhu englantia, ranskaa, italiaa tai edes arabiaa. Seuraavissa yrityksissä puhelin soi tyhjänä. Vasta yön aikana näemme italialaisen laivaston helikopterin valot lähestymässä, mikä pelastaa vain kolme selviytynyttä. Libyalaiset katosivat ilmasta. Ansan rekonstruoimien tietojen mukaan he olivat lähettäneet partioveneitä Tripolista, mutta se hajosi ja palasi.
Joten mihin rahat Brysselissä menevät?
Kenelle annamme rahat Libyassa? Kuinka he käyttävät sen? No, vuodesta 2014 lähtien Euroopan unioni, La Repubblica kirjoittaa, on kaatanut noin 338 miljoonaa euroa Libyan kassaan muuttovirtojen hallintaa ja ihmiskauppiaiden torjuntaa varten.
Näistä 91,3 miljoonaa investoitiin Libyan erityishallintoalueeseen, rajavartioon, koulutukseen ja rannikkovartioston vahvistamiseen. Vuonna 2017 ensimmäinen 46,3 miljoonan erä todellisen MRCC: n, meripelastuksen koordinointikeskuksen, rakentamiseen on valitettavasti valmis vasta vuonna 2020, nyt Tripolin lentokentän salissa on vain yksi "lentävä" yksi. Toinen erä, jonka arvo oli 45 miljoonaa, maksettiin viime joulukuussa. Tämä on rahaa Afrikan rahastosta, johon ajan myötä on lisätty 20 miljoonaa suoraan jäsenvaltioiden maksamaa rahastoa.
Lahja italialaisille partioveneille
Silloin pääministeri Gentiloni allekirjoitti helmikuussa 2017 muistiinpanon al-Sarrajin hallituksen kanssa ja sitoutuimme lahjoittamaan 10 partioveneitä ja kouluttamaan sata upseeria. Olemme toimittaneet vain 4: he ovat Guardia di Finanzan käyttämättömiä, mukautettuja pelastamiseksi. Kuten viimeisin verilöyly kertoo, ne usein hajoavat ja tarvitsevat jatkuvaa huoltoa. "Ne eivät sovellu pelastamiseen, se on vain propagandaa", libyalaiset valittivat. Viime heinäkuussa sisäministeri Matteo Salvinin kehotuksesta lahjoitettiin edelleen kaksi "corrubia" -luokan partioveneä (Fezzan ja Ubari) sekä 12 500 luokan kumiveneitä.
Uudenvuoden sopimus
Libyan saran fiktion ruokkimiseksi tarvitaan lisää rahaa, muita investointeja. Joten tässä on se, että Italian hallitus 31. joulukuuta 2018, muutama tunti ennen uutta vuotta, tekee noin 9,3 miljoonan euron tarjouskilpailun EU: n varoilla 20 supernopean veneen (joista 14 12 metriltä, 6 9 metriä) 300 ja 250 hv moottoreilla. Sopimuksen voittavan yrityksen vastuulla on myös tarjota 30 tunnin koulutus neljälle operaattorille.
Turhaa toivoa toivotusta vakaudesta Libyassa voisi kuitenkin suosia todellisen prosessin aloittamista Libyan eteläisten rajojen turvaamiseksi ja hätätilanteiden asianmukaista hallintaa oman erityishallintoalueensa alueella.