2018-ohjelmassa italialaiset ovat maksaneet 33,4ille miljardeja euroja enemmän veroja kuin Euroopan unionin kansalaisten keskimäärin maksama vero. Tämä on ero, joka "painaa" melkein 2 pistettä BKT: stä. Sen sijaan maksimme asukasta kohden 552-tuloja enemmän kuin Euroopan kansalaisten keskiarvo. Sanotaan, että CGIA: n tutkimustoimisto vertasi 28-EU-maiden verotaakkaa ja laski myöhemmin eron Italian ja kunkin unioniin kuuluvan maan välillä.
Raportoi tutkimusosaston koordinaattorille, Paolo Zabeo:
"Iskulauseiden ja lupausten aika on ohitse. Seuraavan budjettivaiheen yhteydessä tarvitaan shokki, joka muutamassa vuodessa vähentää verojen painoa 3-4. Kun otetaan huomioon julkisen tilinpidon herkkä tilanne, tämä interventio on mahdollinen vain, jos onnistumme vähentämään tuottamattomia julkisia menoja ja osaa verohyvityksistä samalla summalla. Operaatio, jälkimmäinen, jota näyttää vaikea harjoittaa. Tämän vahvistavat näiden viimeisten 10-vuosien tulokset. Kaikki seuranneet johtajat ovat käsitelleet suurta päättäväisyyttä menojen tarkistuspuolella; tulokset olivat kuitenkin epätyydyttäviä. Toivomme, että Conte-hallituksella on enemmän onnea".
Liian monet verot ovat kuitenkin ongelma paitsi siksi, että ne vaarantavat niin monien perheiden ja yhtä monien yritysten taloudellisen vakauden, että myös koska ne ovat käynnistäneet erittäin vaaralliset ilkeät prosessit talousjärjestelmässä. CGIA: n sihteeri Renato Mason toteaa:
"Kun ahdistava verotaakka ja julkishallinnon tarjoamat palvelutarjonta ovat viime vuosina vähentyneet sekä laadun että määrän suhteen, kotimainen kysyntä ja investoinnit ovat laskeneet vertikaalisesti. Lisäksi on entistä vaikeampaa tehdä yritystoimintaa, luoda uusia työpaikkoja ja jakaa varallisuutta. Pienissä ja hyvin pienissä yrityksissä myös kotitalouksien kulutuksen lasku ja pankkilainojen supistuminen aiheuttivat monia taloudellisia epätasapainoja, mikä pakotti suuren määrän itsenäisiä ammatinharjoittajia lopettamaan yrityksen ja muuttamaan työpaikkaa.".
CGIA muistuttaa, että odotettaessa 2020-budjettitoimenpidettä selventämään, kuinka 23,1-miljardeja euroja oli perittävä takaisin, jotta alv ei nousisi jälleen seuraavasta 1: stä tammikuussa, ja muistuttaa, että "todellinen" verotaakka maassamme 6 osoittaa selvästi "virallisen" luvun yläpuolella.
Itse asiassa BKT: hen, kuten muiden EU-maiden BKT: hen, sisältyy myös tarkkailemattoman talouden vaikutukset, joka Istatin viimeisimpien arvioiden mukaan on 209 miljardia euroa vuodessa. Tämä "vauraus", joka on saatu aikaan epäsäännöllisestä ja laittomasta toiminnasta, jos toisaalta ei tue verotulojen kasvua, toisaalta lisää BKT: tä.
Palautetaan mieliin, että verorasitus saadaan verotulojen ja BKT: n suhteesta, jos tuotetusta vauraudesta (tai nimittäjästä) poistetaan taloudelle kuuluva komponentti "mustalla", suhteen tulos (eli verorasitus) rehelliset veronmaksajat kasvavat, jolloin "todellinen" verotaakka on paljon suurempi kuin "virallisen" verorasituksen (48 prosenttia 42,1 prosentin sijasta).
Palaamalla vertailun tietoihin, taas 2018: ssä kävi ilmi, että Euroopassa vain Ranska, Belgia, Tanska, Ruotsi, Itävalta ja Suomi maksoivat keskimäärin enemmän veroja kuin me. "Yllätys" tulee Pariisista: Jokainen Alppien kansalainen on maksanut 1.830 euroa enemmän kuin me veroviranomaisille. Absoluuttisesti ilmaistuna veroerot ovat meille suotuisat ja ovat 110,7 miljardia. Muihin tärkeimpiin kilpailijoihin verrattuna "me kuitenkin suhtaudumme" aina. Jos meillä olisi Saksan finanssipaine, maksaisimme 24,6 miljardeja vähemmän veroja (407 euroa henkeä kohti), Holland 56,2 (930 euroa henkeä kohti), Yhdistynyt kuningaskunta 114,2 (1.888 euroa henkeä kohti) ja Espanja 119,5 (1.975 euro pro asukas).
Voiko kiinteä vero olla lääke, jonka avulla Italian verorasitus voi laskea hyväksyttävälle tasolle? Koska kaikkia verojen painoa vähentäviä toimenpiteitä voidaan pitää myönteisinä, meidän on oltava erittäin varovaisia. Jos näillä viikoilla liikkeessä olevat numerot vahvistetaan, näyttää siltä, että jo nykyään useimmissa kiinteän tulotason veronmaksajilla tosiasiallinen korko, joka on alempi kuin 15 prosenttia, on vakava. Siksi kiinteän verotuksen riskien soveltaminen koskee pieniä joukkoja keskitason tai korkean tulotason henkilöitä.
Todellinen kysymys on kuitenkin, mistä löytää resursseja tämän ratkaisevan verovähennyksen saavuttamiseksi. Jos tuskin kompensoi menojen säästöllä, ministeri Tria, vaikka suhtautuu kriittisesti kiinteään veroon, näyttää pitävän ratkaisua: henkilökohtaisen tuloveron alennus voitaisiin kattaa osittain arvonlisäveron korotuksella, jopa valikoivassa muodossa. Operaatio, joka CGIA: n mukaan suosisi varmasti vientiä, kuten Via Venti Settembre -teknikot väittävät, mutta rangaistaisi kotimaista kulutusta. Ja laskun maksaminen ei olisi vain perheiden, etenkin heikommassa asemassa olevien, vaan myös käsityöläisten, pienkauppiaiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien, jotka elävät melkein yksinomaan kotimaan kysynnästä.
Lisäksi Mestren käsityöläiset muistuttavat, että pahimmassa tapauksessa, jos 23,1-miljardeja euroja ei saada takaisin tämän vuoden loppuun mennessä, tavallinen korko nousee 22: stä 25,2 prosenttiin, kun taas alennettu korko nousee 10: stä 13: iin. prosenttia.
CGIA-tutkimustoimiston koordinaattori Paolo Zabeo päättelee:
"Meidän on ehdottomasti vältettävä arvonlisäveron korotusta, jopa valikoivasti. Ja vaihtokauppaa sekä arvonlisäveroa, josta vähennetään tuloverot, ei myöskään voida hyväksyä. Muistan, että suurimmalta osaltaan 10 miljoonan veronmaksajan veronmaksajilta, jotka kuuluvat niin sanotun verotuksettoman alueen piiriin, joka koostuu erityisesti vähintään eläkeläisistä, ei olisi taloudellista hyötyä. Samoin kuin työttömät ja vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevat ihmiset. Jos he eivät maksa Irpefiä, he eivät hyötyisi verovähennyksistä. Toisaalta sen sijaan he joutuvat maksamaan enemmän arvonlisäveroa".