(Giovanni Di Gennaro, AIDR: n jäsen, kouluttaja, neuvonantaja, henkilöstöhallinto, Link Campus -yliopiston Dites-tutkimuskeskuksen jäsen ja Roma Tre -yliopiston yhteistyökumppani)
Käynnissä oleva digitaalinen muutos edellyttää organisaatioilta, sekä julkisilta että yksityisiltä, paradigmojensa perusteellista uudelleenjärjestelyä. Nopeus, jolla teknologinen innovaatio kulkee, ei jätä muuta vaihtoehtoa kuin määritellä samalla innovointiin tähtäävät strategiat, ja ennen kaikkea myös organisaatiomallit. Toisaalta "luovan tuhon myrskyn" isä Joseph Schumpeter otti marxilaisen luovan tuhoutumisen teorian huomioon ja oli tietoinen innovaatioiden kannalta välttämättömien uusien organisaatiomuotojen luomisen tärkeydestä.
Digitaalinen muutos ei ole valinta, se on välttämätöntä. Monet tutkimukset osoittavat, kuinka digitaalisessa innovaatioprosessissa mukana olevilla yrityksillä on kilpailuetu, joka on joskus välttämätöntä selviytymisen kannalta kilpailijoihin nähden. Joskus ei kuitenkaan riitä innovaatioiden tekeminen esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan avulla, koska ne voivat vaikuttaa negatiivisesti tuottavuuteen, ellei organisaation ja / tai infrastruktuurin riittävä innovaatio tue sitä. Meillä on ollut mielenosoitus Covid-19-pandemian kanssa, joka on pakottanut monet organisaatiot ottamaan pelätyn askeleen käyttämällä digitaalista teknologiaa massiivisesti toimintaansa. Tilaisuus toi esiin vielä kypsymättömän järjestelmän kaikki puutteet, jolle on ominaista merkittävät organisatoriset puutteet, mutta samalla se oli ylimääräinen tilaisuus nopeuttaa nyt väistämätöntä digitalisaatioprosessia.
Viime kuukausina saatu kokemus on paljastanut, kuinka ei riitä integroimaan tekniikoita organisaatioihin, koska, kuten aiemmin todettiin, on tarpeen innovoida myös organisaatio aloittaen perusteellisesta kulttuurirakenteesta, joka mahdollistaa vastustuksen voittamisen. Ajattele vain monia opettajia, jotka kieltäytyvät käyttämästä tekniikkaa työssään. Joten pähkinänkuoressa digitaalinen muutos ei koske vain tekniikoita, koska se alkaa ihmisistä, ja sitten prosesseja ja lopulta teknologioita.
Viime maaliskuussa Euroopan komissio, joka on tietoinen tarpeesta antaa merkittävä lisäys jäsenmaiden digitalisaatioon, jolle on ominaista huomattava heterogeenisuus, esitteli vision, tavoitteet ja tapoja edistää Euroopan digitaalista muutosta vuoteen 2030 mennessä, jotta kansalaiset ja yritykset voi hankkia itsenäisyyden ja vastuun vahvistaa antroposentrinen, kestävä ja vauras digitaalinen tulevaisuus. Tältä osin komissio on ehdottanut vuoteen 2030 edeltävän vuosikymmenen aikana saavutettavien digitaalisten tavoitteiden määrittelemistä "digitaalikompassille", joka asettaa seuraavat tavoitteet:
- antaa 2030 prosentille Euroopan kansalaisista digitaaliset perustaidot vuoteen 80 mennessä ja palkata vähintään 20 miljoonaa korkeasti koulutettua ammattilaista tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja naisten läsnäolo on lisääntynyt merkittävästi;
- luoda kestäviä, turvallisia ja tehokkaita digitaalisia infrastruktuureja;
- edistää yritysten digitaalista muutosta
- saavuttaa julkisten palvelujen digitalisointi.
Lisäksi taatakseen oikeuden digitaaliseen kansalaisuuteen Euroopan komissio ehdottaa digitaalisten periaatteiden kehyksen määrittelyä, jolla voidaan vahvistaa EU: n arvot digitaalisessa tilassa ja joka täydentäisi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria. Jälkimmäisen ensimmäisestä kohdasta löytyy: koulutus, elinikäinen oppiminen, jonka mukaan "jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen ylläpitääkseen ja hankkiakseen taitoja, joiden avulla voit osallistua täysimääräisesti hallita siirtymiä työmarkkinoilla. " Tämä näkökohta liittyy Euroopan komission 30. syyskuuta 2020 määrittelemään tavoitteeseen luoda "eurooppalainen koulutusalue" vuoteen 2025 mennessä, koska koulutus ja kulttuuri ovat mahdollisesti uusien ja parempien työpaikkojen luomisen perustekijöitä, ja niitä pidetään välttämättöminä varmistaa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys Euroopassa sekä vahvistaa eurooppalaista identiteettiä samalla kunnioittaen täysin monimuotoisuutta ja osallisuutta. EU: n esittämiin toimenpiteisiin eurooppalaisen koulutusalueen luomiseksi sisältyy elinikäisen oppimisen, digitaalisten taitojen, yhteisten arvojen ja osallistavan koulutuksen avaintaitojen kehittäminen ja hankkiminen. Yksi EU: n hyväksymistä aloitteista on ”Erasmus + -ohjelma”, johon kaudella 2014--2020 saatiin hyötyä 14,7 miljardin euron budjetista, kun taas vuosina 2021--2027 arvioitu budjetti on 26,2 miljardia euroa.
Covid-19-pandemia on aiheuttanut maailmanlaajuisen terveyskriisin, joka on vaatinut yli 3,4 miljoonaa uhria maailmanlaajuisesti (20. toukokuuta 2021 lähtien), lisäksi syvän talouskriisin, joka on tuonut esiin Euroopan tarpeen eikä vain sitä, hyväksyä joukko tärkeitä taloudellisia ja rakenteellisia toimenpiteitä, kuten NextGenerationEU (NGEU) -ohjelman täytäntöönpano. Ohjelma on osoittanut unionin historiassa ennennäkemättömän rahoituksen (750 miljardia euroa), joka on osoitettu (noin 90 prosenttia) elvytys- ja sopeutumisvälineelle. EU-maiden on saatava kansallinen suunnitelma (PNRR) saadakseen käyttöön varat, jotka lisätään syyskuussa 2020 julkaistuun tukeen hätätilanteessa tapahtuvan vaaratilanteen riskin lieventämiseksi (SURE).
Italian laatimassa suunnitelmassa, jonka parlamentti hyväksyi huhtikuussa, oli otettava huomioon kuusi pilaria: vihreä siirtymä; digitaalinen muutos; älykäs, kestävä ja osallistava kasvu; sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; taloudellinen, sosiaalinen ja institutionaalinen terveys ja sietokyky; politiikkaa uusille sukupolville, lapsille ja nuorille. Suunnitelma, joka on jaettu Euroopan tasolla, kehitetään kolmella strategisella akselilla: digitalisointi ja innovaatiot, ekologinen muutos ja sosiaalinen osallisuus; ja on jaettu kuudentoista komponenttiin, ryhmitelty kuuteen tehtävään:
- Digitalisointi, innovaatiot, kilpailukyky, kulttuuri ja matkailu
- Vihreä vallankumous ja ekologinen muutos
- Kestävän liikkuvuuden infrastruktuuri
- Koulutus ja tutkimus
- Koheesio ja osallisuus
- Terveys
Italian PNRR on vahvasti suuntautunut vihreään vallankumoukseen ja ekologiseen muutokseen (31,05% RRF-varoista) ja digitaaliseen muutokseen (21,05% RRF-resursseista). Viimeksi mainitun osalta Italia, joka on 24. sijalla digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksissä 2020, aikoo reagoida päättäväisesti ja olla niiden maiden joukossa, jotka saavuttavat ensin edellä mainitun "digitaalisen kompassin" määrittelemät tavoitteet.
Maan 4 kasvun kannalta perustavanlaatuinen tehtävä 16,13 koskee koulutusta ja tutkimusta (XNUMX% RFF-varoista):
"Tehtävä 4 pyrkii vahvistamaan olosuhteita sellaisen talouden kehitykselle, jolla on korkea tietämys, kilpailukyky ja sietokyky, alkaen koulutus- ja tutkimusjärjestelmämme kriittisyyden tunnistamisesta."
Monien vuosien ajan koulutuksen ja tutkimuksen alaa on rangaistu alhaisilla investoinneilla ja / tai leikkauksilla, mikä on johtanut useiden ongelmien esiin tuomiseen, jotka taloudellisen kasvun lisäksi vaikuttavat kielteisesti myös työmarkkinoihin, kuten Esimerkiksi kun koulutuksen ja työn kysynnän välillä ei ole taitoja - monet yritykset ilmoittavat, että niillä on vaikeuksia löytää joitain ammatillisia profiileja ja on ilmeisiä ilmiöitä ylikoulutuksesta ja alitaidosta -. Lisäksi korkea-asteen tutkinnon suorittaneista aikuisista on pieni osuus Euroopan keskiarvoon verrattuna, koulun keskeyttävien osuus on korkea (noin 14,5% verrattuna ET10: n asettamaan 2020 prosentin tavoitteeseen). Tämä tilanne, ainakin Italian näkökulmasta, liittyy myös vuoden 2008 kriisin jälkeen sovellettuun säästöpolitiikkaan, jolla pyritään vakauttamaan tilejä ja julkista velkaa, rajoittamaan taloutta, työllisyyttä, tutkimus- ja kehitystyötä sekä opetusta. Poliittiset päättäjät eivät ole ratkaisevasti keskittyneet suosimaan sellaisten ammattien läsnäoloa, joilla on korkea henkinen pääoma, tuote-, prosessi- ja organisaatioinnovaatioita, ja ennen kaikkea tieteellistä tutkimusta ja koulutusta, joita kaikki PNRR: ssä pidetään perustavanlaatuisina tekijöinä, digitalisoitumisesta, tutkimuksesta ja koko koulutusjärjestelmä.
Italiassa t & k-sektori kärsii matalasta menotasosta, vain 1,4 prosentista BKT: stä (2018) ja riittämätön määrä yksityisiä ja julkisia tutkijoita, jotka vuonna 2017 edustivat vain 2,3 prosenttia EU: n työllistetyistä keskiarvoista 4,3 prosenttia (PNRR ). Pk-yritykset eivät myöskään yleensä investoi tutkimukseen, joka on varmasti kalliimpaa, ja mieluummin suuntaavat resurssinsa jo määriteltyihin tieteellisiin ja teknologisiin perusteisiin. On korostettava, kuinka leikkaukset ja riittävien tutkimusinvestointien puuttuminen etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana eivät ole suosineet itse tutkimukselle omistetun rakenteen kehittämistä, jolla on ilmeisiä vaikutuksia myös tiettyjen ammattilaishenkilöiden koulutukseen ja palkkaamiseen .
Nämä näkökohdat ovat tärkeä jarrutus maan kilpailukyvylle ja talouskasvulle ja edustavat tärkeää PNR-tietojen puuttumisaluetta. "Koulutus ja tutkimus" -operaation tarkoituksena on puuttua tutkimuksen lisäksi koko koulutusprosessiin, päiväkodeista yliopistoon, mikä kaikki tähtää myös yhteistyön lisäämiseen yritysten kanssa työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan yhdenmukaistamiseksi. Erityisesti on tärkeää kehittää tiivistä ja hedelmällistä vuoropuhelua yritysten, koulujen, yliopistojen ja alueen välillä työllisyyden, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin kannalta. Lisäksi on välttämätöntä hyödyntää tehtävän 4 mukaisia resursseja parantaakseen nuorille suunnattua suuntausta ottaen huomioon käynnissä oleva digitaalinen muutosprosessi nykyisten ja tulevien ammattien valmistautumisen puutteen vuoksi. Digitaalitekniikkaan ja työmarkkinoihin liittyvä se aiheuttaa hämmennystä, epävarmuutta ja mahdollisia virheitä nuorten valinnoissa, jotka määrittävät negatiiviset vaikutukset sekä sosiaalisella tasolla, työmarkkinoilla että talouskasvussa.