Italia on edellisenä vuonna Euroopassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten määrässä. Mutta koulutuksen on jälleen oltava sosiaalisen liikkuvuuden perusta. Inhimillinen pääoma mahdollisena toimintakenttänä joustavaan poistumiseen nykyisestä hätätilanteesta. Maamme reaktioita pandemiaan jatketaan yliopistojen maailmalle omistetulla kolmannella Agi-Censis-raportilla.
Vaikka ilmoittautumiset ovat jälleen alkaneet kasvaa, Paljon tehtävää on kuilun poistamiseksi, joka erottaa meidät Euroopan suurimmista maista. Itse asiassa tarvitaan 7 uutta ilmoittautumista vuodessa vastaamaan Euroopan keskiarvoa. Kansallista yliopistojärjestelmää, joka on kokonaisuudessaan onnistunut hillitsemään pandemian iskut, on autettavasisäisten ja ulkoisten kriittisten tekijöiden poistaminen myös siksi koulutuksella on ratkaiseva rooli sosiaalisen liikkuvuuden lisäämisessä yksilön. Tämä ilmenee kolmas Agi-Censis-suhde, kehitetty osana projektia «Italia stressissä. 2020 siirtymäpäiväkirja", Jonka tarkoituksena on analysoida vaikeuksia, joita Italia kantaa menneisyydestään, paljastamattomat hermot, jotka ovat johtaneet valmistautumattomuuteen kohdata paremmin Covid-19-epidemiaan liittyvä hätätilanne, tarkastella rakentavasti tulevaisuuteen.
Lukuvuonna 2019--2020 ilmoittautumisten kasvu Italian yliopistoissa vahvistui: + 3,2% edelliseen vuoteen verrattuna. Vuosikymmenen ajan kestäneiden supistusten jälkeen lukuvuodella 2014--2015 alkanut positiivinen trendi on jatkunut. Viime lukuvuonna ylioppilastutkimus on yhdistänyt 51,8% saman ikäisistä nuorista italialaisista verrattuna EU 28: n keskiarvoon 58,7%. Italialle Euroopan keskiarvon tasaaminen vuoteen 2025 mennessä tarkoittaisi mahdollisuutta luottaa keskimääräiseen vuotuiseen ilmoittautumisten kasvuun 2,2%, mikä vastaa absoluuttista arvoa noin 7.000 opiskelijalle lisää tai 2,6%, jos tavoitteena olisi saavuttaa ranskalaisten rekisteröintien osuus (+8.500 ihmistä vuodessa). Rahamääräisesti laskettuna tämä kasvu voidaan arvioida ylimääräisten menojen määränä, joka on ensimmäisessä tapauksessa yli 49 miljoonaa euroa vuodessa ja toiseksi 59 miljoonaa euroa.
Aloitetaan kuitenkin haittapuolesta: Italia on edeltävä Euroopassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten määrässä. Vuonna 2019 25--34-vuotiaat italialaiset, joilla oli korkea-asteen tutkinto, olivat 27,7% kokonaismäärästä eli 13,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin EU 28: n keskiarvo, mikä on 40,8%. Luku sijoittaa meidät edelliselle sijalle: Italian jälkeen vain Romania, 25,5 prosentilla.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten pieni osuus on seurausta myös lyhytaikaisten ja korkea-asteen korkeakoulujen, yliopistojen ja muiden yliopistojen, saatavuudesta, mikä on yleisempää ulkomailla kuin Italiassa. Siksi on tarpeen järjestää laajempi ja selkeämpi korkea-asteen koulutuksen järjestämisjärjestelmä. Lukumäärästä yliopistoon siirtymisaste lukuvuonna Vuosien 2018--2019 osuus oli 50,4% tutkinnon suorittaneista opiskelijoista samana vuonna. Loppuosa, joka ei ilmoittautunut yliopistoon (49,6%), etsivät enimmäkseen työtä ja jatkoi oletettavasti yliopistolle vaihtoehtoisten keskiasteen jälkeisten tai korkea-asteen opintopolkujen kanssa.
Koulutuksella on ratkaiseva rooli sosiaalisen liikkuvuuden lisäämisessä, se on mahdollisuus, että yksilön on toteutettava potentiaalinsa sosioekonomisesta taustastaan riippumatta. Global Social Mobility Index 2020 sijoittaa Italian 34. sijalle kansainvälisessä sijoituksessa, joka lasketaan 82 maasta Israelin jälkeen ja ennen Urugayta, mutta kaukana Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista, jotka ovat kolme ensimmäistä sijaa. Maassamme yliopistokoulutus on jo jonkin aikaa vähentänyt valtaansa sosiaalisen liikkuvuuden päämoottorina. Viimeisimmät saatavilla olevat tiedot osoittavat, että 30–44-vuotiailla italialaisilla, joilla on korkeakoulututkinto, ja vanhemmilla, joilla ei ole vastaavaa pätevyyttä, on vain 13,9 prosenttia verrattuna OECD: n keskiarvoon 32,3 prosenttia. Siksi tarvitaan riittäviä ohjaustoimenpiteitä, investointeja ja resursseja koulutuksen saamiseksi yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi kaikille.
Vuonna 2018 korkea-asteen koulutukseen käytettiin 0,3 prosenttia BKT: sta Italiassa, vähemmän kuin kaikissa muissa 27 EU: n jäsenvaltiossa. Lukuvuonna 2018--2019 vain 11,7% ilmoittautuneista oli stipendin saajia, osuus, jota ei jaeta alueellisesti yhtenäisesti (se laskee 9,1 prosenttiin luoteessa ja keskuksessa ja 13,4 prosenttiin Koilliseen ja 15,3% etelään). Jälleen kerran ilmenee etäisyys, joka erottaa Italian muista EU: n jäsenvaltioista. Apurahojen vähentynyt maksaminen panostaa korkeakouluopetukseen opiskelijoiden lähtöperheisiin, joiden pandemia vaarantaa entisestään jo talouskriisin vuosina heikentyneet tulot.