(Andrea Pinto) Yhdysvaltain armeijan johtajat Irakissa ovat ilmoittaneet Irakin kollegalleen, että joukot Yhdysvaltain valmistelut ovat alkaneet "poistua" maasta. Prikaatikenraali William Seely, Yhdysvaltain Irakin työryhmän päällikkö, kirjoitti kirjeen Irakin yhteisten operaatioiden päällikölle, jota AFP tarkasteli. Irakin parlamentti oli vastauksena iranilaisen kenraalin Qasem Solimanin tappamiseen äänestänyt ulkomaisten joukkojen lähdön puolesta. Pentagonin päällikkö Mark Esper sanoi kuitenkin, että Irakista ei ole suunnitteilla vetäytymistä: "Yhdysvallat lähettää B-52: t Intian valtameren tukikohtaansa vastaamaan mahdollisiin kostotoimiin Teheranista". Ilmeisesti alla oleva kirje olisi luonnoksen teko, jota ei koskaan aloitettu.

Mitä tapahtuu italialaisille, jotka sijaitsevat Yhdysvaltain tukikohdissa? Lehdistö kirjoittaa yksityiskohtaisesti yönsiirtooperaation, joka tapahtui kiireessä.

Klo 20.30 häätö on melkein valmis: lentokentällä amerikkalaiset helikopterit ovat valmiita siirtämään italialaisia ​​pois Bagdadista. Varotoimenpiteet, jotka on tehtävä ennen lentoonlähtöä tällä kertaa, ovat poikkeuksellisia. Kukaan ei sano sitä nimenomaisesti, mutta jokainen lentokone on näinä tunteina mahdollinen ja jopa yksinkertainen tavoite.

Puolustusvoimat ovat yhteisymmärryksessä Naton johtajien kanssa päättäneet siirtää kaikki Irakin turvallisuusjoukkojen koulutusoperaatioon osallistuvat miehet. Amerikkalaisesta tukikohdasta, jossa viime vuoteen asti oli myös noin viisikymmentä karabineria, oli tullut liian vaarallinen: se oli jo kohdennettu sunnuntai-iltana ja liian alttiina uusien hyökkäysten riskeille. "Yksi italialaisista luottaa jo tänään - pelkäsimme päästävän jälleen nähtävyyksiin ja vietimme tunteja vahvistaakseen turvatoimia".

Klo 19.30 italialaisten italialaisten sotilaiden osuus siirrettiin: "Tällä vuorokaudenaikana riskit ovat pienemmät ja myös turvallisemman tien löytäminen on helpompaa".

Älykkyys oli työskennellyt sen parissa vähintään 48 tuntia, ja suuressa salaisuudessa ehdollisen johtajat suunnittelivat muutosta. Kun turvallisin kohde on valittu ja tutkittu vähiten riskialtista reittiä, suunnitelma alkaa. «Et palaa Italiaan, muutat vain turvallisemmalle alueelle.

"Naton Irak-operaatioon" osallistuvat sotilaat odottavat siis kriisin kehitystä turvallisella etäisyydellä myös siksi, että Yhdysvaltojen järjestämän kenraali Qassem Soleimanin tappamiseksi järjestämän blitzin jälkeisinä tunteina kaikki operatiiviset toimet oli keskeytetty.

Vahvat harjoitukset, armeijassa suljettu tukikohdassa odottaen kehitystä.

Mutta miksi emme vedä koko joukkoa Irakista?

Kenraali antoi vastauksen Pasquale Preziosa, entinen ilmavoimien esikuntapäällikkö vuoteen 2016 saakka, haastattelija Formiche.net. Kuulin eilen puhelimessa, hän sanoi: "Odottaa kehitystä, ehkä alkaa ajatella asteittaisen ja suunnitellun vetäytymisen päivämäärää, esimerkiksi syyskuuhun 2020 mennessä".

Formiche.net-haastattelu

Yleensä näissä sarakkeissa Vittorio Emanuele Parsi ehdotti joukon vetämistä Irakista, koska "monenvälisissä koalitioissa pysyminen on turhaa, jos sitä käytetään vain pieniin keskusteluihin eikä päätöksentekoon yhdessä". Oletko samaa mieltä?

Kyllä, Italia tarvitsee ulkopolitiikan, jonka tavoitteet hän asettaa itselleen. Minusta ei näytä siltä, ​​että asiasta olisi tällä hetkellä strategisesti ajateltu. Ja kun ei ole selvää vastausta siihen, miksi olet poissa alueelta armeijan varoilla, on aika seurata askeleitasi ja kehittää uusi strategia.

Silti Eurooppaa kutsutaan monista Italian poliittisen maailman osista aktiivisempaan rooliin Iranin ja Yhdysvaltojen välisen kriisin välttämisessä. Mutta mitä vanha mantere voi tehdä?

Euroopan on ensinnäkin kehitettävä uuden komission kanssa strategia, jolla on merkitystä tulevaisuudessa. EU: n uuden strategisen politiikan piirteet puuttuvat tällä hetkellä. Valitettavasti niiden määrittelyajat eivät ole millään tavoin yhteensopivia nopeasti toisiaan seuraavien tapahtumien ja monien teattereiden myllerryksessä olevan geopolitiikan kanssa.

Nopeuttaako kenraali Soleimanin tappaminen tätä vauhtia?

Sanoisin kyllä. Soleimani oli majakka Iranin puolustuspolitiikassa. Raidin tavoitteena oli selvästi kohdistaa Teheranin hallintoa. Muita tärkeitä reaktioita ei ole vielä kirjattu. Saudi-Arabian ilmoitusten puuttuminen merkitsee muun muassa tukea Yhdysvaltojen toimintaa, jonka Riad tulkitsee signaalina suhteiden lujittamisesta Washingtoniin. Toisaalta monet uskoivat Soleimanin olevan ajatuksessa jonkin aikaa sitten Saudi-Arabiassa suoritetuista drone-iskuista. Hänen tappaminen edustaa selkeää signaalia Yhdysvaltain politiikan aikomuksista tällä hetkellä, mutta ei pelkästään suhteessa Iraniin.

Selitä meille paremmin.

Toinen vastaanottaja on Pohjois-Korean presidentti Kim Jong-un, viime päivien julkilausumien laatija, joka on kaukana siitä, mitä amerikkalaiset odottivat ydinvoiman lisäämisen suhteen. Bagdadin raid on epäsuora vastaus Yhdysvaltojen aikomuksiin kaikilla aloilla. Viesti on selkeä: kun neuvottelut epäonnistuvat, he voivat ottaa käyttöön erilaisia ​​strategioita, jotka voivat aiheuttaa vakavia kansallisia menetyksiä vastustajalle. Yhdysvallat on paljastanut tämän käsitteen useita kertoja käyttämällä kahta atomipommia Japanissa Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, Osama bin Ladenin (ja hänen poikansa) tappamisen ja Abu Bakr al: n hävittämisen jälkeen. Baghdadi ja nyt Soleimanin kanssa. Konsepti, joka antaa Trumpille mahdollisuuden päästä kohti seuraavia vaaleja vahvassa asemassa.

Ja suhteissa yhä vakuuttavampaan Turkkiin?

Turkki pysyy jonkin verran tavoitteidensa rajoissa. Se jatkuu, koska amerikkalaiset eivät ole kiinnostuneita alueesta, mikäli Washingtonin strategisia etuja, kuten Israelia, ei kosketa, on hypoteesi, joka ei tunnu olevan horisontissa. Huolimatta Venäjän S-400 -järjestelmän hankintaan liittyvistä kitkeistä Turkki ja Yhdysvallat näyttävät löytäneen melko rauhallisen pudotuskohdan.

Ankaran toiminta Libyassa huolestuttaa kuitenkin Eurooppaa.

Toki. Turkki on hermokeskus vuodeksi 2020 Libyan tapahtumille. Fayez al Serrajille myönnetty helpotus vaatii meitä, eurooppalaisia, selvittämään, mitä ja ketä me tuemme, mutta ennen kaikkea purkaaksemme kuonan, joka näyttää nyt monimutkaisemmalta kuin mitä olisi voinut odottaa Ranskan hyökkäyksen kanssa, joka destabilisoi maan ilman suunnitelmaa. riittävät tulevaisuuden vakauteen.

Luuletko Euroopan unionilla olevan voimaa sanoa jotain Libyasta Iraniin?

EU: n päätöksiä ei ole vilkaistu. Toisaalta päätöksentekoon tarvitaan aikomuksia ja sanoja, mutta sanoissa sinulla on oltava suu ja hampaat. Uskon, että Euroopalla ei ole hampaitaan voidakseen käyttää varoittavaa vaikutusta jaettavan prosessin vahvistamiseen, joskaan kaikki eivät jaa sitä.

Sanotko, että perinteinen eurooppalainen pehmeä voima ei enää riitä Euroopalle niin monimutkaisessa kansainvälisessä tilanteessa?

Nykyisen kaltaiseen myllerryksessä olevaan maailmaan vastaus on Machiavelli: tarvitaan rahaa (siksi talous) ja miekkaa (siis voimaa). Ilman näiden kahden elementin yhdistelmää ei ole valtiollisuutta, suvereniteettia ei ilmaista eikä politiikkaa toteuteta. Juuri tästä syystä Euroopan on päätettävä tänään ja nopeasti, mikä se haluaa tulevaisuudessa olla, kunnioittaako perustajien isien kattava käsitys vai ei. Tässä mielessä Naton sisäinen eurooppalainen sotilaallinen pylväs voisi varmasti olla hyödyllinen Euroopalle ja Yhdysvalloille.

Millä tavalla?

Huolimatta hetkellisestä muutoksesta strategiassaan kohti Tyynenmerta, amerikkalaiset tarvitsevat liittolaisia. Maailma juoksee, ja myös valtioiden välinen kilpailu. Esimerkki on hypersonic-ohjusten kenttä  aiheesta on julkaistu artikkeli New York Timesissa), josta Italia puhui ensimmäisten joukossa siitä maailmantasapainon pelinvaihtajana. Venäjällä ja Kiinalla on jo tämä kyky, ainakin heidän lausuntonsa mukaan, ja Yhdysvallat toipuu vasta nyt. Pelotteen ehdot muuttuvat, ja siksi tarvitsemme eurooppalaisen pilarin, jotta voimme vahvistaa transatlanttisia suhteita uusilla tasapainoilla, joita ei ole olemassa. Ilman Eurooppaa Yhdysvaltojen on vaikea rakentaa maailmanjärjestystä.

Onko Italialla voimaa edistää tätä eurooppalaista uudelleenarviointia?

Hänen on löydettävä se. Maassamme on vain yksi mahdollisuus elvyttää talouttaan ja ulkopolitiikan mahdollisuus: löytää sille oikea paikka euroatlanttisessa ympäristössä. Nykyään olemme melkein poissa, vaikka pysymmekin G7-ryhmässä ja ylpeitämme yhdellä maailman edistyneimmistä teknologisista tasoista.

Mitä puuttuu?

Vakavampi sisäinen kehys puuttuu kuin viime vuosina nähty. Sisäinen poliittinen heikkous heijastuu ulkoisen toiminnan heikkouteen. Nykyään emme voi tehdä ulkopolitiikkaa. Meidän on aloitettava uudelleen kehittämällä taloutta ja teknologisia mahdollisuuksia harmonisissa eurooppalaisissa puitteissa ja voimamme edistää uudelleen keskustelua yhteisistä säännöistä, jos ne eivät sovi meille.

Irak ei halua italialaisten lähtevän

«Yhdysvaltain joukot pois, mutta italialaiset sotilaat haluavat heidän pysyvän"Joten shiittiläinen varajäsen Al Assadi ilmoitti sitten Corriere della Sera: n kirjeenvaihtajalle Lorenzo Cremonesille:"Arvostamme niitä, koulutamme uusia tavoitteitamme Keskitymme koulutustoimintoihin. Eurooppalaiset voivat työskennellä kanssamme kuulematta Washingtonia".

USA sijoittaa itsensä Irakiin. Pasquale Preziosa: "Perutaan kiintiömme"